Luo PDF Tulosta tämä sivu

Latinalaistanssit

 

Latinalaistansseihin luetaan kilpatanssissa viisi tanssia, joista kolmen – samban, cha chan ja rumban – alkuperä on latinalaisessa Amerikassa. Näiden lisäksi paso doble on Espanjasta ja jive USA:sta. Latinalaistansseissa on paitsi vapaampi (ja usein niukempi) vaatetus, myös tanssiasento ja askelkuviot ovat paljon moninaisempia kuin vakiotansseissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lattialla tehtäisiin mitä vaan, sillä kuviot ja tekniikka ovat tanssikohtaisia ja eri tanssien erilaiset musiikit luovat erilaisia ilmapiirejä. Latinalaistansseissa miehen ja naisen erilaisten liikekielten ja roolien eron tulee olla lattialla hyvin selkeä.

Samba

Samba on Brasilian kansallistanssi. Sen musiikilliset juuret ovat Afrikassa, josta orjat toivat perinteitään uuteen maailmaan – itse asiassa monien muidenkin latinalaistanssien juuret ovat Afrikkalaisessa musiikissa. Samba-sanaa alettiin käyttää tanssin yhteydessä 1900-luvun alussa ja oli toisen maailmansodan jälkeen jo laajasti tunnettu tanssi.

Sambaa vakioitaessa kilpatanssiksi 1950-luvulla tanssinopettajat lisäsivät siihen elementtejä muistakin brasilialaisperäisistä tansseista, minkä vuoksi kilpatanssisamban tempo on perinteistä karnevaalisambaa hitaampi ja tyyli monimuotoisempi. Samban rytmiikka on tämän vuoksi huomattavasti muita latinalaistansseja rikkaampi, mikä tekee tanssista mielenkiintoista katsottavaa.

Samban peruselementti on baunssi eli rytmikäs jousto polvista ja nilkoista, mikä johtaa voimakkaaseen lantionliikkeeseen. Samba on iloinen ja riehakas juhlimistanssi.

Cha Cha

Myös cha cha chaksi kutsuttu tanssi on rytmillisesti uusin latinalaistanssi, jonka loi yksi henkilö: kuubalainen viulisti ja säveltäjä Enrique Jorrín. Hän kehitti tanssin 1940-luvulla tiiviissä yhteistyössä tanssijoiden kanssa ajan muotitanssin, danzon-mambon, pohjalta. Cha cha -nimen kerrotaan tulleen matkimalla tanssijoiden jaloista lähtevää ääntä. Tanssia muokattiin edelleen Englannissa seuraavalla vuosikymmenellä.

Cha chan perusrytmi nelijakoisessa musiikissa on 1-2-3-4-&, missä nelosisku on puolitettu kahdeksi askeleeksi (4 ja &) eli neljäs isku on synkopoitu. Tämä voidaan kirjoittaa myös 2-3-cha-cha-cha – tämä cha-cha-cha-kohta on usein chassé-askeleen, eli sivulle-yhteen-sivulle-askeleen paikka peruskoreografioissa. Perinteisen nelijakoisen musiikin rikkominen tällä tavalla tekee tanssista uniikin. Cha cha on huomattavasti terävämpää kuin samba, sillä siinä jalkojen suoruuteen kiinnitetään erityistä huomiota.

Rumba

Kuubasta kotoisin oleva tanssi. Sanana rumba tarkoittaa itse asiassa kuubalaista tanssia ja soittoa yleensä. Se tanssi, mitä kilpatanssissa kutsutaan rumbaksi, on oikeastaan kolmannesta kuubalaisesta tanssista sonista 1930-luvulla kehitetty hitaampi versio.

Vaikka rumban peruskuviot ovat samanlaiset kuin cha chassa, rumba on tunnelmaltaan ratkaisevasti erilainen kuin iloinen ja eloisa cha cha. Rumba on nimittäin hidas, sensuelli ja romanttinen tanssi, jonka liikekielen tulisi viestittää miehen ja naisen välistä intohimoa. Rumbassa mies ja nainen tanssivat lähekkäin ja enemmän paikallaan kuin muissa tansseissa. Musiikin hitauden vuoksi tanssijoilla on rumbassa aikaa näyttää niin puhdasta teknistä osaamista kuin näyttäviä linjoja. Kilpailuiden kolmantena tanssina rumba on tervetullut, rauhallinen hetki neljän vauhdikkaamman tanssin välissä.

Paso doble

Espanjalaisissa härkätaisteluissa soitettavaan marssimusiikkiin perustuva paso doble on sekä rytmillisesti että teknisesti poikkeava kilpatanssilaji. Yleisesti käytetään vain yhtä paso doble -kappaletta, España Cani, jolla on erikoinen rytmiikka: kahdeksan iskun tahtien joukossa on muutamia neljän, kuuden ja kahdeksan iskun tahteja ja lisäksi parin iskun taukoja. Teknisesti paso doble eroaa muista latinalaistansseista siten, että siinä eteenpäin askeleet otetaan kannalla eikä päkiällä, mikä johtaa moniin muihinkin teknisiin eroavaisuuksiin.

Paso doblessa miehen rooli on olla härkätaistelija naisen liikkeiden imitoidessa yleensä punaista viittaa. Jos rumba on enemmän naisen tanssi, on paso doble aggressiivisen miehekäs tanssi, jossa naisen rooli on tyytyä mukailemaan parinsa liikkeitä. Paso doble on nopeatempoista, vahvaa ja etenevää ja muistuttaa hieman flamencoa muutamien kuvioiden, käsien liikkeiden ja jalkojen koputusten osalta.

Jive

Jive on rock’n’rollin edeltäjä, joka kehittyi USA:ssa 1940-luvulla ja jonka amerikkalaiset sotilaat toivat Eurooppaan toisen maailmansodan aikana. Se oli erityisesti nuorison suosima, riehakas tanssi, jota vanhempi sukupolvi paheksui. Englantilaiset tanssinopettajat siistivät sen kuvioita, mutta kilpailuissa sitä tanssittiin vain erillislajina aina vuoteen 1976 asti.

Jive on hyvin nopeatempoinen tanssi. Sille on luonteenomaista kahdenlainen liike: toisaalta jiven perustana oleva swing eli lantion keinuminen puolelta toiselle, toisaalta terävät potkut ja pomppiva liike. Swing on autenttisempaa jivea, kun taas potkut ovat myöhempää perua. Jiven iloinen luonne tarjoaa mahdollisuuden humoristisille ja koomisillekin kuvioille ja yleisölle esittämiselle.